Sanovat, että Tuomiojärvi on saanut nimensä siitä, että sen rannoilla on aikanaan istuttu eräoikeutta.

Epäröin pitkään Sielulintua kirjoittaessani uskaltaisinko sijoittaa kirjan kotiseudulleni. Ehkä pelkäsin, että totuus ja tarina alkaisivat sekoittua keskenään (vähän huonompi homma hissanopelle) tai että tosielämän ihmiset puskisivat mukaan tarinaan.

Pelko oli kuitenkin turha. Otan kyllä mielelläni mukaan oikeita paikkoja ja tapahtumia, henkilöhahmot ovat kaikki keksimiäni, eikä se ole muuttunut. Samoin paikkojen historiaan perehtyminen on antanut ihan uusia ulottuvuuksia tuttuihin paikkoihin.

Niin kuin tähän Tuomiojärven rantaan. Sangen kaunis paikka sellaiseen toimintaan.